Pääministeri Sanna Marinin kielenpiirteiden tilanteinen variaatio

Tässä tutkielmassa tarkastellaan pääministeri Sanna Marinin kielen variaatiota erilaisissa puhetilanteissa. Tavoitteena on selvittää, millaista variaatiota on havaittavissa kolmen erilaisen puhetilanteen välillä erityisesti minä-pronominin käytössä, inessiivin päätteessä, jälkitavun i-loppuisissa diftongeissa ja diftongien avartumisessa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tilanteiden sisäistä variaatiota. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaista tilanteista variaatiota Sanna Marinin kielessä esiintyy eri puhetilanteissa? ja 2) Onko eri puhetilanteissa havaittavissa tilanteen sisäistä variaatiota? Jos on, millaista tämä variaatio on? Sanna Marin johtaa pääministerinä Suomen hallitusta ja on siis asemaltaan hyvin vaikutusvaltainen. Siksi hänen kielenkäyttönsä tutkiminen antaa kiinnostavan näkymän siihen, miten virkamiehen kielenkäyttö varioi erilaisissa, kuitenkin työnkuvaan kuuluvissa, tilanteissa. Lingvistisestä näkökulmasta tutkimuksen aihe on niin ikään perusteltu, sillä sosiolingvistisen variaationtutkimuksen pääpaino on Suomessa ollut ajallisen ja paikallisen muutoksen tutkimuksessa, mutta tilanteisen variaation tutkimusta on julkaistu melko vähän. Tutkielman aineistona on kolme erilaista puhetilannetta, joista jokainen on William Labovin (1966) tyylianalyysia mukaillen tyyliltään hieman erilainen. Muodollisin puhetilanne on Marinin Suurlähettiläspäivillä pitämä puhe, joka liittyy Suomen kansainvälisiin suhteisiin ja Euroopan ajankohtaisiin aiheisiin. Jatkumon toiselle laidalle eli puhetilanteista epämuodollisimmaksi asettuu Kesärannassa pidetty tiedotustilaisuus, jossa Marin vastaa median kysymyksiin liittyen kesällä 2022 olleeseen pääministerin bilevideokohuun. Näiden kahden aineiston väliin muodollisuusjatkumolla asettuu Kuntamarkkinoiden paneelikeskustelu, jossa Suomen seitsemän suurimman puolueen puheenjohtajat keskustelevat kuntien tilanteista. Aineistojen puhetilanteet sijoittuvat ajankohdaltaan kuukauden sisään, joten ajallinen muutos rajautuu pois tarkastelusta. Analyysiluvussa tarkastelen aineistossani esiintyviä tutkimukseeni valitsemiani kielenpiirteitä kussakin puhetilanteessa ja vertailen niitä keskenään muodostaakseni kuvan siitä, millaista variaatiota tilanteiden välillä on havaittavissa. Peilaan havaintojani paitsi Labovin (1966) tyylianalyysiin myös sydänhämäläisiin murteisiin, sillä Marin on kotoisin Pirkanmaalta ja hänen huolitellussa, melko yleiskielisessä puhetavassaan on havaittavissa Tampereen alueen murrepiirteitä. Tutkielmasta käy ilmi, että puhetilanteista muodollisimmaksi määritelty Suurlähettiläspäivien puhe eroaa kielenpiirteiden variaation suhteen muista puhetilanteista siten, että kaikki tutkitut kielenpiirteet varioivat siinä vähiten ja kieli oli hyvin yleiskielistä. Erityisen huomattavaa on, että minä-pronominia ei käytetä puheessa ollenkaan, vaan persoona ilmaistaan persoonamuotoisella verbillä tai omistusliitteellä. Jatkumon keskivaiheille sijoittuva Kuntamarkkinoiden paneelikeskustelu sen sijaan tarjoaa monipuolista variaatiota niin tilanteen sisällä kuin muihin aineistoihin verrattuna. Huomio kiinnittyy erityisesti jälkitavun i-loppuisiin diftongeihin, joissa esiintyy runsaasti i:n katoa. Kesärannassa pidetty tiedotustilaisuus on aineistoista tyylianalyysin mukaan epämuodollisin, ja siinä merkillepantavaa on diftongien runsas avartuminen sekä minä-pronominin varioimattomuus tilanteen sisällä. Aineisto ja sen analyysi osoittavat, että vaikka pääministerin kieli on yleisesti ottaen hyvin huoliteltua ja yleiskielistä, oma henkilökohtainen idiolekti tulee esiin jollain tavalla jokaisessa tutkitussa puhetilanteessa. Erityisesti diftongien avartuminen vaikuttaa olevan niin vahvasti Marinin idiolektiin kuuluva kielenpiirre, että se nousee selkeästi esiin jopa hyvin yleiskielisessä etukäteen valmistellussa puheessa, joka luetaan tilanteessa paperilta

Koodinvaihto viiden videosisällöntuottajan puhutussa kielessä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan viiden sosiaalisen median videosisällöntuottajan puhekielen koodinvaihtoa. Tavoitteena on selvittää, millaisissa tilanteissa tai asiayhteyksissä koodinvaihtoa esiintyy sekä kartoittaa koodinvaihdon mahdollista lisääntymistä sisällöntuottajien puheessa tietyllä aikavälillä. Prototyyppisimmillään koodinvaihto tarkoittaa kahden tai useamman kielen vaihtelua samassa keskustelussa. Vuorovaikutuksen näkökulmasta kielten kohtaaminen kytkeytyy koodinvaihtoon ja laajemmin monikielisyyden tulkintaan kontekstissa. Käyttäjäkohtaista variaatiota tutkittaessa yksilötasolla puhujat mukauttavat puhetapaansa niiden puhetapojen suuntaan, joiden kanssa yksilö on säännöllisesti tekemisissä. Tällöin yhteiskunnassa toimivasta ryhmästä voi havaita sille tunnistettavia kielellisiä piirteitä. Sosiolingvistiikka keskittyy kuvaamaan kieltä sosiaalisena ilmiönä ja yrittää etsiä yhteyksiä kielenkäytön ja yhteiskunnallisen todellisuuden väliltä. Nykyaikaisen vuorovaikutussosiolingvistiikan lähtökohtana voidaan pitää metaforisen koodinvaihdon käsitteen perusideaa. Metaforinen koodinvaihto tarkoittaa sitä, että saman tilanteen sisällä eri koodeilla herätetään assosiaatioita erilaisiin konteksteihin, joiden näkökulmasta sanottua tulkitaan. Keskustelunanalyysin metodia voidaan painottaa lingvistisesti, jolloin se lukeutuu vuorovaikutuslingvistiikan alaan. Tutkittavat sisällöntuottajien videot on valittu kvalitatiivisesti ja koodinvaihtokohdat litteroitu aineistoksi. Videot on julkaistu Youtube-alustalla sisällöntuottajien omilla kanavilla vuosina 2013–2021. Aineistoa on tarkasteltu sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksista havaitaan jokaisen sisällöntuottajan puheessa ilmenevän koodinvaihtoa metaforisen koodinvaihdon funktioiden mukaan. Koodinvaihtokategorioista eniten sisällöntuottajien puheessa esiintyy yhden tai kahden sanan mittaisia koodinsekoituksia. Lisäksi huomataan, että viidestä sisällöntuottajasta neljällä koodinvaihtotapausten määrä on vähintään kaksinkertaistunut tarkastellulla aikavälillä. Koodia vaihdetaan silloin, kun puheena olevaa asiaa tai sen ominaisuutta halutaan korostaa upotetulla kielellä. Kaksi kieltä toimii rinnakkain sisällöntuottajien puheessa siten, että koodinvaihto näyttäytyy monikielisen yhteisön kommunikaatiomuotona. Englannin asema lingua francana kasvaa jatkuvasti. Tulevaisuudessa jatkotutkimus voisi kohdistua vielä suurempaan aineistoon, josta variaatiota voitaisiin esittää tarkemmin muun muassa alueellisin perustein. Lisäksi voitaisiin kartoittaa, onko koodinvaihto puhekielessä edelleen lisääntyvää, vai voidaanko sitä pitää väliaikaisen internetkielen synnyttämänä ilmiönä

Läsnäolo, tuttuus, tulkinta ja sävy. Ihmisviitteinen hän ja sen tehtävät Harjavallan, Kokemäen ja Huittisten nykypuhekielessä

Tutkin pro gradu -työssäni ihmisiin viittaavien hän-, se-, tämä- ja tuo -pronominien sekä niiden monikollisten vastineiden käyttöä lounaisiin välimurteisiin kuuluvissa alasatakuntalaismurteissa. Pääasiallinen huomioni kohde on puhetilanteessa läsnä olevaan henkilöön viittaava hän Saadakseni perspektiiviä aiheeseen käsittelen myös poissaolijaan viittaamista ja muita kolmaspersoonaisia pronomineja. Aineistonani on 47 Satakuntalaisuus puheessa -hankkeen osana kerättyä nauhoitusta, joilla puhuu yhtä monta eri-ikäistä informanttia Harjavallasta, Kokemäeltä ja Huittisista. Aineistossa esiintyy kaikkiaan 5240 ihmiseen viittaavaan kolmaspersoonaista pronominia, joista läsnäolijaan viittaavia on 252. Nauhoituksissa on sekä kahden- että monenkeskisiä keskusteluja, ja niiden muodollisuusaste vaihtelee melko haastattelunomaisesta hyvinkin vapaamuotoiseen jutusteluun. Aineistoani täydentää pienimuotoinen lomakekysely, jonka on täyttänyt 27 satakuntalaista informanttia sekä 12 verrokkiryhmäläistä muualta Suomesta. Näkökulmani on alueellinen, koska vertaan alasatakuntalaista aineistoani aikaisempaan, Helsingissä asuvien puhujien kielestä tehtyyn tutkimukseen. Pronominiesiintymien määrän tarkastelun lisäksi pyrin selvittämään myös pronominiviittausten vaihtelun syitä. Siinä käytän apuna keskusteluntutkimuksen metodeja. Analyysini ei tuo ilmi yksiselitteisiä alueellisia eroja mutta täsmentää käsityksiä hän- pronominin käyttölaajuudesta ja -tilanteista nykypuhekielessä. Aineistoni puhujat käyttävät läsnäolijaan viitatessaan selvästi enemmän hän-pronominia kuin vertailukohtana olevat eteläsuomalaiset, mutta ero voi alueellisen vaihtelun sijaan selittyä myös nauhoitustilanteiden erilaisuudella ja puhujien keskinäisellä tuttuudella. Tulokset viittaavat siihen suuntaan, että keskiikäiset saattavat välttää läsnäolijaan kohdistuvia toi- viittauksia. Kyselytutkimus paljastaa yllättävän alueellisen eron: satakuntalaiset käsittävät hän- pronominin ivalliseksi selvästi harvemmin kuin verrokkiryhmäläiset. Tutkimustulokseni osoittavat, että hän- pronominilla viitataan läsnäolijaan usein silloin, kun tämä on puhujaa vanhempi tai puhujalle vieras. Sillä voidaan myös lieventää viittauksen kohdetta arvostelevaa lausumaa. Myös hän-pronominin logoforinen funktio ja siitä juontuva eläytyvä käyttö ovat aineistossa edustettuna. Useimmiten hän esiintyy lauseissa, jotka tulkitsevat viittauksen kohdetta, ovat lisäyksiä tai täsmennyksiä tämän kertomaan tai muuten käsittelevät asiaa, joka on parhaiten viittauksen kohteen tiedossa. Näissä tapauksissa hän-pronominin käytön voi nähdä säätelevän puhetilanteen osallistujien rooleja: hän- viittaus korostaa viittauskohteen asemaa lausuman oikeutettuna lausujana ja häivyttää äänessäolijan asemaa taka-alalle.Siirretty Doriast

Kolmen ikäpolven sukulaisnaisten puhekieliset ja kirjakieliset kielenpiirteet WhatsApp-pikaviestikeskusteluissa

Tutkielma käsittelee puhekielistä ja kirjakielistä tyyliä kahden suvun isoäitien, äitien ja tyttärien välisissä pikaviesteissä. Päämääränä on selvittää, millaisia puhe- ja kirjakielen piirteitä viesteissä esiintyy ja miten eri variantit vaihtelevat määrällisesti ja miten tätä vaihtelua voidaan tulkita. Tutkimuksessa eritellään informanttien yksilöllisiä tyylejä sekä tarkastellaan heidän keskinäisiä erojaan ja yhtäläisyyksiään. Erityisesti tarkastelu kohdistuu informanttien ikään. Aineisto koostuu kahden suvun naisten WhatsApp-pikaviestisovelluksessa lähettämistä viesteistä. Kumpaankin informanttiryhmään eli sukuun kuuluu isoäiti, äiti ja tytär. Sukujen naiset ovat taustamuuttujiltaan ja ikävuosiltaan hyvin samanlaiset. Aineisto on saatu informanttien luvalla kuvakaappauksina, mikä mahdollistaa myös viestien visuaalisen ilmeen tarkastelun. Aineistoa on yhteensä 298 näyttökuvaa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiolingvististä variaationanalyysia. Aineistoa analysoidaan yhdentoista kielenpiirteen avulla. Piirteet ovat pääasiassa sellaisia morfofonologisia piirteitä, joissa aiemmissa tutkimuksissa on havaittu vaihtelua kirjakielen ja puhekielen välillä. Myös kahta visuaalista piirrettä on hyödynnetty analyysissa: välimerkkejä ja emojeita. Verkkokielen aiempi tutkimus tarjoaa pohjan pikaviesteihin perehtymiseen. Työ hyödyntää lisäksi tilanteisen vaihtelun ja tyylin käsitteitä. Tutkimus osoittaa, että erityisesti nuoret informantit eli tyttäret jakavat yhteisen puhekielisen tyylin, jota rakennetaan monipuolisesti usean piirteen avulla. Muiden informanttien kohdalla sukulaisuussuhde on ikää määrittävämpi tekijä. Toisen suvun isoäiti ja äiti ovat hyvin kirjakielisiä, kun taas toisen suvun viesteissä tyyli rakentuu tiettyjen yksittäisten piirteiden varaan. Tilanteista vaihtelua näkyy äitien ja tyttärien välillä niin, että äitien puhekielisyys nousee hieman tyttärien kanssa käydyissä viesteissä. Vastaavasti tyttärien kieli on isoäitien kanssa huolitellumpaa. Isoäitejä yhdistää erityisesti toivotuksiin liittyvä viestityyppi. Tutkielma vahvistaa olettamusta siitä, että pikaviestit muokkaavat kielenkäytöntapoja erityisesti nuorilla, mutta myös muun ikäisillä. Lisäksi työssä käy ilmi yksilöllisten tyylien vaihtelu ja se, millaisilla piirteillä tyyliä luodaan

Käsiteanalyysi tuhoavasta johtamisesta

A concept analysis of DestructiveLeadershipThe article describes and analyses the conceptof destructive leadership by using the hybridmodel for concept analysis. The data of thestudy includes scientific articles on destructiveleadership (n=32). The analysis of the articlesproduces four specific attributes related to destructive leadership concept: 1) leader- centeredness, 2) process-like and recurrence of theaction, 3) cultural and situational tolerance, and4) dysfunctions of the interaction. In addition,an integrative theoretical definition of destructive leadership is presented as an outcome of theconcept analysis. This definition could be testedand redefined by further studies with the help ofthe empirical data

”Edelleen tulee tuntemattomilta kommenttia että en taida olla täältä päin” : Pääkaupunkiseudulle muuttaneiden opiskelijoiden murreasenteista ja muuton vaikutuksista puhetapaan

Tutkielmassa tarkastellaan pääkaupunkiseudulle muuttaneiden opiskelijoiden asenteita omaa kotimurrettaan kohtaan. Tutkimuksessa vastaajia tarkastellaan ryhminä heidän kotiseututaustansa perusteella. Lisäksi tarkastellaan, minkälaiset tekijät ovat vaikuttaneet vastaajien puhetavan muuttumiseen tai säilymiseen pääkaupunkiseudulle muuton jälkeen. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella Helsingin yliopiston suomenkielisiltä osakunnilta (pois lukien Eteläsuomalainen osakunta) syksyn 2018 aikana. Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tarkastelumetodeja vastauksia analysoitaessa. Vastaajien murreasenteita tarkastellaan ensin kotiseututaustojen perusteella viitenä eri ryhmänä. Muuton vaikutuksia vastaajien puhetapaan käsitellään sen sijaan kahtena eri ryhmänä: niinä, jotka eivät ole huomanneet muutosta puhetavassaan ja niinä, jotka ovat huomanneet muutoksia puhetavassaan. Tuloksista käy ilmi, että kotiseututaustasta riippumatta vastaajat arvostavat murteita yleisesti ja toivovat oman kotimurteensa säilyvän. Vastaajat uskovat kuitenkin oman murteensa tulevan muuttumaan tulevaisuudessa ja korostavat puhetapansa yleiskielisyyttä ja tilanteista variaatiota. Kotiseututaustojen perusteella on havaittavissa eroavaisuuksia tarkasteluryhmien kesken. Itäsuomalaisilla vastaajilla on havaittavissa ajattelutapa asteikosta, mitä kunnon savolaiseen murteeseen kuuluu, ja kaakkoissuomalaiset eivät ärsyynny eteläsuomalaisesta puhetavasta niin paljon kuin muut ryhmät. Keskisuomalaiset vastaajat tuovat ilmi ajatuksen, että heidän kotiseudullaan ei puhuttaisi murretta ollenkaan, ja länsisuomalaiset kokevat, ettei heidän murrettaan arvosteta. Pohjoissuomalaiset vastaajat taas erittelevät muita tarkemmin puheensa murteellisia piirteitä. Muuton vaikutuksissa puhetapaan korostuvat osin samat ja osin eri tekijät riippuen siitä, oliko vastaaja huomannut puhetavassaan muutoksia vai ei. Vastaajista selkeä enemmistö on huomannut muutoksia puhetavassaan. Osalla oma murre varioi pääkaupungin puhetavan kanssa ja osalla taas oma kotimurre on vahvistunut. Muuton vaikutuksissa korostuvat vastaajien erilaiset tulkinnat: osa kokee tilanteisen vaihtelun tai slangisanojen omaksumisen puhetavan muutoksena ja osa taas puhetavan säilymisenä. Tutkimus antaa näyttöä siitä, että sekä oman puhetavan arvottaminen että muuton vaikutukset puhetapaan ovat yksilökohtaisia ja tulokset riippuvat paljolti vastaajien omasta tulkinnasta. Muutolla on kuitenkin jonkinlaisia vaikutuksia, jotka tapahtuvat osin automaattisesti ja osa on yksilön päätöksestä kiinni. Esimerkiksi murteen säilyminen on yhteydessä siihen, kuinka tärkeänä osana yksilö sen identiteetilleen kokee

Tapaustutkimus erään muuttajan kielestä : d:n vastineiden ja yksikön 1. ja 2. persoonapronominien variaatio kahdessa eri tilanteessa

Tutkielma on tapaustutkimus, jossa tarkastellaan yhden muuttajan kielenpiirteiden tilanteista variaatiota yli kolmekymmentä vuotta muuton jälkeen. Muuttaja on kotoisin peräpohjalaisten murteiden alueelta ja asuu tutkielman tekohetkellä pääkaupunkiseudulla, Helsingin puhekielen alueella. Tarkasteltavat kielenpiirteet ovat d:n vastineet sekä yksikön 1. ja 2. persoonapronominit. Tilanteista variaatiota tarkastellaan tutkittavan kotona käydyn arkisen olohuonekeskustelun sekä etätyöpäivinä käytyjen työpuhelujen pohjalta. Tutkielmassa vertaillaan, millä eri tavoin kielenpiirteet varioivat valituissa tilanteissa, ja pohditaan varianttien valinnan taustalla vaikuttavia syitä. Tutkielman pohjautuu teoreettisesti sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen. Tutkimus sisältää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia aineksia. Tarkasteltaviksi kielenpiirteiksi valikoituivat yksikön 1. ja 2. persoonapronominit sekä d:n vastineet sen vuoksi, että ne ovat keskenään hyvin erilaisia ja niiden murrevariantit ovat selvästi Helsingin puhekielestä erottuvia. Tutkielman aineistot on tallennettu tutkittavan kotona. Olohuonekeskustelu on kestoltaan noin tunnin mittainen, ja siihen osallistuivat haastattelija, tutkittava sekä tutkittavan vaimo. Työpuheluaineisto koostuu yhteensä kahdeksasta erillisestä työpuhelusta, joiden yhteenlaskettu kesto on noin 80 minuutta. Tutkimus osoittaa, että tutkittavan puhe on valittujen kielenpiirteiden osalta hyvin erilaista kahden tilanteen välillä. Olohuonekeskustelussa varianttien välillä esiintyy selvästi enemmän hajontaa kuin työpuheluissa. Olohuonekeskustelussa esiintyy pronominien osalta kolme eri varianttia, mä, minä ja mie. Työpuheluissa esiintyy vain yksi variantti, mä. d:n vastineiden kohdalla hajontaa on molemmissa tilanteissa, mutta jakauma on tilanteiden kesken erilainen. Olohuonekeskustelussa valtaosa esiintymistä on katovariantteja ja noin neljäsosa d-variantteja. Työpuheluissa katovariantteja on reilusti alle puolet, d-variantteja hieman yli puolet. Lisäksi molemmissa aineistoissa esiintyy muutama selvästi murteelliseksi luokiteltava variantti (v, j, h). Aineistosta on myös huomattavissa joitakin yleisiä leksikaalisia tendenssejä, kuten sanan saada toistuva esiintyminen h-variantillisena, saaha. Muuttaja tekee sekä tietoisia että alitajuisia kielellisiä valintoja erilaisissa tilanteissa. Yksi syy tutkielmassa havaittuun tilanteiseen variaatioon on valittujen tilanteiden erilaisuus; olohuonekeskustelu on arkinen ja rento, työpuhelut formaalimpia, ja niihin sisältynee enemmän odotuksia käyttäytymisen ja puhetavan suhteen

Kielikäsitysten mosaiikki: Havaintoja puhekielen näytteistä

Tähänastisessa fennistisessä kansanlingvistisessä tutkimuksessa on tarkasteltu ei-kielitieteilijöiden kielikäsityksiä ja kielihavaintoja eli heidän kielitietoisuuttaan erilaisin menetelmin. Usein – varsinkin tutkielmissa – tarkasteltavina ovat olleet rajatusti jonkin paikkakunnan, alueen tai seudun ihmisten kielikäsitykset. Esimerkiksi mentaalikartoin on tutkittu ei-kielitieteilijöiden käsityksiä suomen murrealueista ja niiden nimityksistä. Omassa tutkimuksessani tavoitteenani on tarkastella taustaltaan erilaisten suomalaisten kielikäsityksiä hyödyntämällä verkkokyselyä, johon sisältyy 12 puhekielen näytteen sarja. Kyselyyn on vastannut satoja suomenkielisiä vastaajia eri puolilta Suomea. Tutkimuskysymyksenäni on, millaisia mielikuvia vastaajille syntyy heille entuudestaan tuntemattomasta, anonyymistä puhujasta ja miten he pyrkivät määrittelemään hänet, kun he kuulevat vain lyhyen katkelman hänen puheestaan. Toisena tutkimusongelmana on, missä määrin vastaajat kiinnittävät huomiota näytteiden prosodisiin piirteisiin, tässä tapauksessa loppunousuun, ja miten he kommentoivat niitä, kun kuuntelukokeen näytteissä on vaihtelevasti sekä segmentaalisia ja suprasegmentaalisia piirteitä.   Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla (ks. liite 1). Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla. Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Vaikka useat vastaajat pitivät näytteitä ”tavallisina” tai ”murteettomina”, selvä enemmistö pyrki näyte näytteeltä määrittelemään kuulemansa puhujan nimenomaan alueellisesti. Silloin, kun alueelliseen luonnehdintaan liittyi jokin muu määritystapa, kytkeytyy se kaikissa näytteissä tavallisimmin alueellisen taustan lisäksi puhujan sosiaaliseen taustaan. Se, mitä vastaajat kuulevat puhenäytteistä, mitä he tiedostavat kuulleensa ja mitä he raportoivat kuulevansa, on eri asia. Niilläkin seikoilla, joita vastaaja ei tiedosta kuulleensa tai hän ei raportoi kuulleensa on merkitystä.   Kielenpiirteet kantavat erilaisia sosiaalisia merkityksiä käyttäjistään, ja nämä voivat kytkeytyä muun muassa puhujan alueelliseen tai sosiaaliseen taustaan. Loppunousu vaikuttaa piirteeltä, joka yhdistetään nuoruuteen ja pääkaupunkiseutulaisuuteen, tai laajemmin eteläsuomalaisuuteen. Tässä mielessä tutkijoiden ja tavallisten kielenkäyttäjien käsitykset vastaavat pitkälti toisiaan. Tosin puheaineistoissa on todisteita siitä, että loppunousua ei esiinny vain nuorten eteläsuomalaisten naisten puheessa. Osa suomalaisista tiedostaa ja tunnistaa hyvin loppunousun, mutta osa ei nähtävästi kiinnitä siihen mitään huomiota.   Informantit, joilla on eri murretausta, voivat mieltää piirteen eri tavalla ja kiinnittää huomiota eri ilmiöihin. Vaikka tutkimuksessa on pyrittävä tekemään yleistyksiä, on huomattava, että kieliasenteita ja -käsityksiä koskevissa tuloksissa näyttää olevan huomattavia yksilöllisiä eroja, jotka täytyy ottaa huomioon. Yleistysten tekemiseksi jatkossa tarvitaan tutkimusta, jossa tarkastellaan yhä laajemmin ja monipuolisemmin suomalaisten kielikäsityksiä. Näin toivottavasti paljastuu yleisten suurten linjojen takaa pienempiä yksityiskohtia, jotka huomioimalla pystytään saamaan laajempi mosaiikkimainen kuva, johon saadaan sovitettua mahdollisimman hyvin erilaiset yksilöiden dynaamiset käsitykset

artikkeli

Kielenaineksetkaivannainen (kieli: suomi, sivulla: 204)koneikko (kieli: suomi, sivulla: 204)viripaperi (kieli: suomi, sivulla: 204